julkaistu Kansan Uutisissa 12.2.2010
Pia Valkonen
Katsoin telkkarista Dr. Phil-ohjelmaa. Kestin sitä vain vähän aikaa, sillä minua alkoi oksettaa.
Amerikkalaisen ohjelman ääreen minut veti Katja Kallion kolumni Michael Mooren leffasta Capitalism: a love story (Image 11/09).
Sangen Kuutamolla olevalle kolumnistille on tehnyt pahaa katsoa amerikkalaisia köyhiä. Hän kirjoitti: ”Huonoimpina hetkinä elokuva tuo mieleen Dr. Philin, jossa oppimattomien ihmisten sentimentaalisuutta lietsotaan, kunnes kyyneleet virtaavat kajalilla sutatuista silmistä.”
Katja Kallio mieluummin näyttää työntävänsä päänsä pensaikkoon kuin katsoisi, kuinka oppimaton köyhä heittää kaappinsa lastulevyoven tavararovioon, jonka on joutunut sytyttämään pakkolunastetun kotinsa pihalle.
Ymmärsin Michael Mooren tahtovan elokuvallaan avata silmät – juuri ne kajalilla sutatut – ja kiskoa kapitalismi pois korviemme välistä.
Sen sijaan Dr. Phil nöyryytti ohjelmansa naista kuin pappi Topi Romppaista Ilmari Kiannon Punaisessa viivassa: ”Mitä sinä luulet itsestäsi? Olet varas ja petoksen tekijä. Sinulla on otsaa olla ottamatta vastaan työtä hampurilaispaikassa!”
Nainen oli varastanut lapselleen muun muassa juhlamekon eikä ollut maksanut rikkaan ystävänsä nimiin vuokraamansa kameran kuluja. Nainen koetti itku kurkussa sanoa, että hänestä on muuhunkin työhön kuin hampurilaisen kääntäjäksi.
Näköjään Amerikan kansannaista täytyy kouluttaa. Se ei ole vieläkään tarpeeksi nöyrä kapitalisteilleen, vaikka on kiltisti uskonut kaiken, mitä ostoskanavalla sanotaan ihmisen tarvitsevan.
Kaarina Kailon Irti talousväkivallasta -kirjan ajatus television Idolseista, tosi-tv-kilpailuista, viidakkoretkistä ja selviytymiskisoista käänteisenä kansansivistystyönä tuli elävästi mieleen, kun ”ihanan positiivinen” Marko Bjurström pahoitti herkän mielensä Eläkeläisistä Suomen euroviisukarsinnoissa.
”Eihän Suomi ole pitkään aikaan ollut tuollainen!” Bjurström kitisi ja samalla tuli sanoneeksi, että 30 euron päivärahalla elävät eivät kelpaa edustajaksemme kansainvälisille areenoille.
Tämän vuoksi meillä Ylä-Savossa alkaa työväen kielikoulu. Tulevana sunnuntaina tuomme Iisalmeen Työväentalolle markkinamutinan vitsikkäimpiä termejä, kuten työteon kannustimet, omistuspohjan laajentaminen tai sosiaalinen pääoma.
Yhdessä otamme selvää, mitä niillä tarkoitetaan. Esimerkkinä kannustin. Kannustinhan on ratsastussaappaaseen kiinnitettävä metallipiikki, jolla kaivetaan ratsun kylkiä, jos ratsu ei jostain syystä halua totella.
Kapitalistin mielestä kansa tarvitsee paskaduunien vastaanottamiseksi kannustimia – ja kovasuisimmat varmasti vielä kankikuolaimiakin.
Kirjoittaja on lapinlahtelainen köyhä monialayrittäjä, joka ratsastusharrastuksestaan huolimatta pelkää kannustimia, kuolaimia ja kapitalistin raippoja.
[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]