Raitis vitun vammaisen kommunistiäiti

 julkaistu Kansan Uutisissa 2.9.2011

Toimittaja Anna-Stina Nykäsellä (HS su 21.8.) oli kolumnissaan huoli; lutkamarssilaiset eivät olleet tietoisia siitä, että he viestittivät asukokonaisuuksillaan white trashia eli valkoiseen roskaluokkaan, tai työväenluokkaan kuulumista.

Vaikuttaa siltä, että työväenluokkaisuus on pahinta, mitä tuvalliseen keskiluokkaan päjähtänyt ja jumittunut toimittaja voi edes ajatella.

Miten sietämättömiä he ovatkaan. He – minishortseissaan keikistelevät spagettitoppipissikset, joilla on suttuiset ripsivärit. Tai me – ylipainoiset uustyöväenluokkaiset mammat, jotka tungemme läskimme Maksi-Makasiinin trikoisiin, vedämme metristen tissiemme yli halvan teepaidan ja lähdemme törkeästi kirkonkylälle kauppa-asioille.

Viisveisaamme siitä, että olemme ympäristöhaitta.

Ehkä Vastapainon kannattaisi lähettää Anna-Stina Nykäselle iltalukemiseksi Berverly Skeggsin Elävä luokka, kun se vihdoin suomennoksena ilmestyy.

Odotan todella itsekin Elävän luokan ilmestymistä, sillä me prekaari-prolemurut kaipaisimme muutakin white trash –luokan tunnusmerkeiksi tai uustyöväenluokkaisuuden tiedostamisen avaimiksi kuin halpislegginsejä ja ripsivärikökkäreitä.

Arvelen, että luokkaan kuuluminen ei ole pelkkää visualisointia, vaikka esimerkiksi röyhkeiden naisten lauluyhtye Nasevat kurtut on osunut naulan kantaan esiintymällä kaikkien kohtuuden ja siveellisyyden rajojen tuolla puolen.

Tutkija Katriina Järvinen ihmetteli kirjassaan Vapaa nainen törmää todellisuuteen sitä intoa, jolla nuorehkot äidit raivaavat kalenteristaan tilaa krapulapäiville. Ehkä meidän täti-ikään päässeiden ei kannata provosoitua, sillä yh-äitien kalenteroidut ryyppäyspäivät lienevät kohtuuttomuuden riemukas ja irvaileva manifestaatio.

Voi sitä irvailla ja karnevalisoida toisellakin tapaa. Olen Ylä-Savon työväen raittiusyhdistyksen perustajajäsen. Vaikka olen yhdistyksen päätöksenteon ytimestä syrjään siirtynyt, olen ylpeä siitä, että yhdistyksen opintopiiri kokoontuu edelleen painiskelemassa kansojen varallisuuksien sekä palkkatöiden ja pääomien parissa.

Enkä missään käänteessä jätä muistuttamasta siitä, että olen raitis. Nimenomaan tällä vanhahtavalla pölyisellä ja myötähäpeää aiheuttavalla sanalla.

Olen uustyöväenluokkainen ilonpilaajatäti, kannatan raittiutta.

Pia Valkonen

Kirjoittaja on päättänyt ottaa haukkumat haltuun. Tänä kesänä hänen tytärtään nimiteltiin vitun vammaiseksi. Koulun vanhempainiltaan hän on suunnitellut pukevansa teepaidan, jossa on teksti raitis vitun vammaisen kommunistiäiti.