Yrittäjyysliturgiaa ja muuta menestyslirputusta

 julkaistu Kansan Uutisissa 11.12.2009

Olen lomauttanut tänä syksynä kuusi rakennustyöntekijää. Asiassa ei ole mitään kummallista, sillä ainahan meidän firmassa ovat työt vuodenvaihteeksi hiljentyneet.

Me emme, katsokaas, ole mikään tavallinen rakennusliike. Olemme kaikkien markkinaoppien mukaisesti itsemme brändännyt ja differoinut restaurointialan liikeyritys. Erottauduimme tavanomaisen rakentamisen työyrityksistä tuotteistamisen kautta ihan joksikin muuksi.

Differointi ja brändäys toivat sivukaupalla mairittelevia lehtijuttuja ihania puutaloja korjaavasta talojeesuksesta, jonka pelkkä taikasilmäys tai jumalallinen koputus paljastaa, onko talossa verhouksen alla lahovaurioita tai tuhoeläimiä.

Eihän tästä puuttunut kuin kansainvälistyminen ja olisimme käyneet markkinointialan messiaan, Rope-yhtiöiden, kalvosulkeisesimerkiksi.

Positiivista julkisuutta tuli niin paljon, että esimerkiksi ydinkilpailijaamme oli sangen helppo analysoida. Ydinkilpailija kun kävi ihan paikan päällä antamassa palautetta. Toisin sanoen tuli työmaallemme möykkäämään siitä, että veimme nenän edestä ison urakan.

Koska olen oikein opiskellut yrittämistä sekä johtamista, voinkin nyt teorian ja kokemuksen syventämällä rintaäänellä sanoa, että konsultit voivat työntää terminologiansa ja ”neuvonsa” sinne syvälle.

On nimittäin useasti tullut mieleen paikallisen lukion rehtorin puhe sukulaispojan lakkiaisjuhlassa. Rehtori kertoi sadun kalastajasta, joka oli elämäänsä tyytyväisenä kalastellut pienellä veneellään ja muutamalla verkolla. Kalastajan luokse tuli lipevä konsultti, joka maalasi huimia näkymiä troolarin hankkimisesta ja liikevaihdon eksponentiaalisesta kasvusta.

Meillekin tultiin monta kertaa sanomaan, että ettehän te voi olla pelkkä toiminimi. Samaistutte joihinkin surkeisiin kutojiin tai savipytyn pyörittelijöihin. Kyllähän sitä nyt rakennusalalla toimiessa tulee vähintäänkin osakeyhtiö olla. Jopa yrittäjäjärjestö kuuluu lobanneen sen puolesta, että osakeyhtiöiden alkupääoma laskettiin 8 000 eurosta 2 500 euroon, kenen tahansa ulottuville.

Vasta nyt tuli vastaan yrityskouluttaja, joka sanoi ääneen sen, minkä olimme jo ymmärtäneet. Jos vakuuksia – perintömetsiä tai bisnesenkeleiden rahoja – ei ole, lainojen tai urakoiden vakuutena on oma talo. Tuulen huuhtoma perse ei vielä tämänkään hallituksen yrittäjyysohjelman mukaan kelpaa yrityslainojen vakuudeksi.

Siinä mielessä on aivan sama, onko yrityksen nimen perässä hävettävä tmi vai upea, rintaa pullistava Oy.

Pia Valkonen

lehtipiika, joka 45-prosenttisesti pyörittää rakennusliikettä