Seksuaalinen polarisoituminen

julkaistu pe 25.10.2013 Tiedonantajassa

Meinasi iltapuuro tulla nenän kautta rinnuksille, kun satuin joskus avaamaan telkkarin Njuoska bittutin, Märkien säpikkäiden, lähetysaikaan. Kun olin toipunut järkytyksestäni, uskalsin hieman jopa nauraa. Huomasin kyllä, että nauroin etupäässä itselleni. Ja samalla mietin, miksen uskaltanut nauraa itselleni jo 1980-luvun lopulla.

Kolme vuosikymmentä sitten vaelsin Helsingin yöelämässä Sonja O:n ja Erica Jongin seksuaalikasvatuksen omaksuneena. En ollut tarpeeksi cool. Olin hieman pullea maalaistyllerö. Ja nyt - 30 vuotta myöhemmin - tulee tundralta kaksi nuorta naista. Suvi West ja Anne Kirste Aikio nauravat helsinkiläiselle cooliudelle. Pahuksen riiviörivot ja ilkeät ihmekaksoset.

Toinen ilmiö, jolle on kade, on syntyisin Suonenjoelta, kasvanut Mikkelistä ja täkäläisen legendan mukaan käynyt Lapinlahden taidelukionkin. Ilmiön nimi on Tiina-Rakel Koponen. Paratiisi.fi –sivuilla on vielä savolaissyntyisen Koposen oma sivusto. Sivuston pätkissä luvataan, että tekstaroimalla numeron jonnekin saa kosolti survomisia, upotuksia, imemisiä, nuolemisia ja tietenkin - litinää.

Tiina-Rakel kasvatti 2000-luvun alussa pitkän tulipunaisen tukan ja oli viisi vuotta pornotaideprojekti Rakel Liekkinä. Sen jälkeen hän eli jokusen kuukautta biseksuaalina rekisteröidyssä parisuhteessa Silvia Modigin (vas.) kanssa ja on tämän syksyn Coming out –päivänä tullut lesbona kaapista.

Miksei minun nuoruudessani saanut olla näin suoran seksuaalinen? Toki meillekin neitsyys oli vain pahainen este sekä typerä hidaste. Mekin saavuimme pikku paikkakunnilta suuriin kaupunkeihin värikkäät seksi-ilottelut neitseellisissä mielissämme.

Myönnän. Taustalla oli vielä hieman ahdistusta.

Luulin, että kaikki 1970-luvun jälkeen syntyneet nuoret naiset ovat yksiä seksin papittaria. Luulin, että he toisin kuin me, paneskelevat estotta sekä miesten, naisten että dildojensa kanssa.

Luulin väärin. Eivät kaikki.

Jossain vaiheessa 1990-lukua osalle porukkaa tuli kuuluisa takaisku – julistamaton sota naisia vastaan. Naiset polarisoituivat. Toinen puoli iloitsi seksuaalisuudesta ja toinen puoli sai teemasta pelkkiä ahdistuskohtauksia.

Esseekirjoittajaksi Hesarin vakipaikalta hypännyt Anu Silfverberg korostaa kirjassaan Äitikortti, että saatuaan lapsen on ollut äärimmäisen kiinnostunut yhteiskunnallisuudesta. Toivottavasti Silfverberg kirjoittaa vielä toisenkin Äitikortin – kaipaamani yhteiskunnallisen version -, sillä minulle ei jäänyt kirjasta mieleen muuta kuin kirjoittajan pikku porvarillinen ahdistus seksualiteetistään.

Kun Anu Silfverbergillä alkoivat tissit kasvaa, hän istui huoneessaan ja piteli käsissään koulun terveydenhoitajan kaikille jakamaa kondomia. Ei tiennyt, mitä tekisi sillä. Voi, voi, me irstaat tädit tiesimme siinä iässä ja jo paljon aiemmin, mitä sillä olisi pitänyt tehdä.

Pia Valkonen, kirjoittaja on koettanut innostaa paikallislehtensä Mattia tai Liisaa tekemään Rakel Liekistä haastattelun, sillä lapinlahtelaisen legendan mukaan Liekki on Tiina-Rakel Koposena ollut tekemässä seinämosaiikkeja viitostien alikulkutunneliin. Paikallislehdessä on kuitenkin vallalla pikku porvarillinen ahdistus eivätkä toimittajat innostuneet ideasta.